Näkökulma ei muutu, mutta laajenee

Kaikella keskustelulla ja kohtaamisella on näkökulma ja asioita katsotaan aina tietystä pisteestä käsin. Omasta näkökulmastamme me teemme havaintoja elämästä ja ympärillämme tapahtuvasta. Meidän käsityksemme toisesta ihmisestä muotoutuvat suhteessa omaan näkökulmaamme. Tämän ymmärtäminen auttaa meitä huomaamaan, miten jokainen näkökulma ja tarkastelupiste on ainutlaatuinen: kukaan ei voi astua sen ulkopuolelle. Voimme kuitenkin rikastuttaa omaa näkökulmaamme keskittymällä kuuntelemaan (Arnkil & Seikkula 2021: 93). Kuuntelu tuo luoksemme monia tarinoita, meidän ei tarvitse tyytyä vain yhteen.

Keskittymistä kuunteluun

Elämä voi tuntua hallittavammalta ja helpommalta, jos valitsemme ei-kuuntelun. Ei-kuuntelemisen tilassa tiedämme vastauksen jo etukäteen ja haluamme kertoa toisille, miten heidän tulee toimia. Ei-kuunteleminen vie meidät suljettujen ovien taakse katselemaan ikkunasta toisia ja maailmaa, kuvittelemaan kaiken olevan yhden tarinan varassa.

Kokijansa huolta ei-kuuntelu ei onnistu vähentämään, vaan sen sijaan se lisää huolehtimista ja hallinnan yritystä entisestään. Tällöin monologi ja luokittelu pyrkivät astumaan dialogin paikalle: opettaminen korvaa yhdessä ajattelun.

Me nykyiset ja tulevat sote-työntekijät, kaikki ihanat osaamisen laajentajat, ensimmäisen ammatin opiskelijat ja opiskelun ohella työtä tekevät, omaamme valtaa. Yksi vallan väline on se, käymmekö dialogia asiakkaidemme kanssa. Kyse on myös rohkeudesta, sillä dialogiin antautuminen vaatii astumista ei-tietämisen tilaan ja keskittymistä kuunteluun.

Palveluissa koettu syrjintä

Suomeen muutetaan monesta syystä ja kaiken ikäisinä. Väitöskirjassaan Sari Heikkinen on tutkinut entisestä Neuvostoliitosta Suomeen muuttaneiden iäkkäiden arkea, sosiaalista suhteita ja kotoutumista. Tutkimuksessa arkeaan kuvaavat ikääntyneet, jotka ovat olleet entisessä kotimaassaan vähemmistössä, heitä on pidetty juuriensa vuoksi suomalaisina. Suomeen muutettuaan he ovat kuitenkin kokeneet syrjintää, sillä Suomessa heitä pidettiin edelleen vähemmistöön kuuluvina, venäläisinä (Heikkinen 2015: 53–54).

STM:n julkaisussa vuodelta 2014 kerrotaan, että sote-palveluissa koettu syrjintä yhdistettiin puutteelliseen tietoon ja epävarmuuteen kohdata vähemmistöihin kuuluvia ihmisiä. Meidän on mietittävä tarkkaan, miten vahvistamme työntekijöinä ja vallan edustajina iäkkään Suomeen muuttaneen hyvinvointia ja kotoutumista. Meidän kaikkien yhteinen etu on, että maahan muuttanut tuntee olonsa turvalliseksi ja hyväksytyksi, on aktiivinen ja oman elämänsä vahva toimija. Meillä on valta auttaa yksilöitä kertomaan tarinansa ja rikastuttaa sitä kautta näkökulmaamme. Opimme samalla lisää ja olemme osa vahvistuvaa yhteiskuntaa.

 

Kirjoittajana Eeva Jalonen-Lehtoranta, sairaanhoitaja (AMK) ja geronomiopiskelija Metropolia Ammattikorkeakoulussa

 

Lähteet: 

Arnkil, Tom Erik & Seikkula, Jaakko 2021. ”Nehän kuunteli meitä!”. Dialogeja monissa suhteissa. Vantaa: Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos.

Heikkinen, Sari 2015. Arki uudessa kotimaassa. Entisestä Neuvostoliitosta Suomeen iäkkäinä muuttaneiden arki, sosiaaliset suhteet ja kotoutuminen. Akateeminen väitöskirja. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/96619/978-951-44-9707-0.pdf?sequence=1&isAllowed=y Viitattu 31.1.2022.

Törmä, Sinikka & Huotari, Kari & Tuokkola, Kati & Pitkänen, Sari 2014. Ikäihmisen moninaisuus näkyväksi. Selvitys vähemmistöihin kuuluvien ikääntyneiden henkilöiden kokemasta syrjinnästä sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sisäministeriön julkaisu 14/2014. Sisäministeriö.