Kohti kaamosta, ja sen yli!
Talviurheiluna mielletään usein tervehenkiset, reippaat liikuntamuodot hangilla ja järvien jäillä. Erityisesti Suomessa ikäihmisten oletetaan muistelevan lämpimästi hiihtoreissuja ja pilkkihetkiä maaliskuisessa auringonpaisteessa ja pikkupakkasessa. Mummojen ja pappojen kylmettyneet sormet lämpenevät kyllä kuuman glögimukin ympärille kietoutuessaan. Pieni navakka pakkanen se vain karaisee luonnetta, eikö niin?
Todellisuudessa nykyinen Helsingin talvisää on kostean merituulen ja lumettoman räntäsateen hallitsemaa pimeää kaamosaikaa. Näin koen ainakin itse Keski-Suomessa kasvaneena, jokaisen elämänsä talven Suomessa viettäneenä kolmikymppisenä. Yöpakkaset ja vesisateet tekevät jalkakäytävistä hengenvaarallisia luisteluratoja, eikä heijastimia koskaan tunnu olevan tarpeeksi- ei autoilija tai pyöräilijä kuitenkaan huomaa pilkkopimeässä vaeltavaa jalankulkijaa. Lisäksi jokaisella pääkaupunkiseutulaisella ikäihmisellä ei ole takanaan muistojen kultaamia, nostalgisia Suomen talvia.
Kuinka tehdä Etelä-Suomen talvesta houkutteleva, kun se kaikin voimin leikkii vaikeasti tavoiteltavaa?
Suoritan sosionomin harjoitteluani Jadessa, ja harjoitteluaika sijoittuu syyslukukaudelle joululoman alkuun saakka. Harjoittelijaparini kanssa pohdiskelimme sopivia, sesonkiin istuvia ohjausteemoja. Koska terveys ja liikunta ovat Jadessa tärkeitä teemoja, päätimme tarttua haastavaan aiheeseen, joka on ehdottomasti ajan hermoilla, vaikkakin vuosittain toistuva murheenkryyni: Talvesta selviytyminen. Jaden asiakkaat ovat lähtökohtaisesti selvinneet jo todella monista Suomen talvikausista. Kylmyydestä ja pimeydestä on siis kokemusta, mutta suhtautuminen voi olla enemmänkin välttelevää kuin totuttua ja tuttua.
Lähdimme siis pohtimaan, mikä meille harjoittelijoille on talvessa haastavaa ja toisaalta tärkeää. Mikä on terveyden ja hyvinvoinnin kannalta olennaista? Vaikka pidimme siis kohderyhmän mielessämme, laitoimme talvipakettiin myös omia tuntemuksiamme. Talven selviytymispaketti koostui lopulta aihekokonaisuuksista, jotka olivat pukeutuminen, heijastimet, d-vitamiini ja ravinto.
Olettamuksemme oli, että erityisesti liukkaus saa iäkkäämmät sulkeutumaan lämpimiin ja turvallisiin asuntoihinsa ja hoitamaan ainoastaan pakolliset terveyteen ja ruokaan liittyvät askareet ulkona. Tämä oletus piti paikkansa, ja esittelemämme kitka- ja nastakengät herättivät paljon mielenkiintoa. Suurin osa ryhmäläisistä harrasti kyllä kävelyä päivittäin, myös talvisin. Vaatetuksessa painotimme turvallisten kenkien lisäksi kerrospukeutumisen tärkeyttä.
D-vitamiini tuotti paljon keskustelua ryhmissä. Monet jadelaiset söivät jo kaamoskauteen kuuluvasti vitamiiniannoksensa ja kertoivat vaikutuksista muille. Suomessa d-vitamiinia on käytännössä mahdotonta saada tarpeeksi mistään muusta kuin purkista marras-maaliskuun välisenä aikana. Ruokateema oli myös meidän ohjaajien mieleen, koska kuuntelimme korva tarkkana ryhmäläisten lämmittäviä lempiruokasuosituksia.
Yhdessä kokkaaminen ja syöminen korostui monessa ryhmässä, ja mielestäni se onkin mitä parhainta kaamoksen selättämistä - hyvä ruoka ja läheiset rakkaat ihmiset saman pöydän ääressä. Silloin ei tarvitse välittää, millainen myrsky ulkona pauhaa.
Noora Kananen
Jaden harjoittelija Diakonia-Ammattikorkeakoulusta syksyllä 2022