Kohtaa ihminen, älä muukalaista
Olin nuorempana varsin herkkä luulemaan asioita; muodostin mielipiteitä ja kuvittelin muun muassa tietäväni, mitä läheiseni ajattelivat asioista varmistamatta luulojeni todenpitävyyttä. Saatoin jopa käydä mielessäni keskusteluja, joissa laitoin sanat mielestäni hyvin tuntevani vastaajan suuhun. Niin hyvin luulin tietäväni, mitä mieltä hän asioista oli. Onnekseni todelliset keskustelut todistivat toisin; pitkäaikainenkaan ihmissuhde ei ole yllätyksetön, emme voi koskaan tietää toisen ihmisen mielipidettä kysymättä sitä.
Kotoutumista vai ulkopuolisuutta?
Suomen väestön ikääntyessä yhdeksi ratkaisuksi työikäisten määrän lisäämiseksi on esitetty työperäisen maahanmuuton edistämistä. Uusien ennusteiden mukaan pelkästään Helsingin seudun asukkaista joka neljäs olisi vieraskielinen vuonna 2035 (Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035; 9). Nämä uudet suomalaiset ovat siis vaikkapa työyhteisömme jäseniä, naapureita ja asiakkaita. Se, miten osaamme huomioida kanssakaupunkilaisemme yksilöinä ilman stereotypioiden taakkaa, on oleellinen osa tulevaisuuden yhteiskunnan haasteita ja meidän kaikkien hyvinvointia.
Kotouttaminen on termi, jota käytetään viranomaisten taholta, kun puhutaan palveluista ja toimenpiteistä, joilla helpotetaan yksilön sopeutumista uuteen yhteiskuntaan. Kotoutumislain tarkoituksena on tukea ja edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan mahdollisuutta osallistua aktiivisesti suomalaisen yhteiskunnan toimintaan (TEM 2022). Kotouttaminen ei voi toteutua hyvin ilman kanssaihmisten osallistumista. Kieltä on vaikeaa opiskella, jollei kukaan suostu sitä oppijan kanssa puhumaan. Toimintatapoja ei voi tietää, jos niistä ei jaeta tietoa. Naapurustossa on vaikeaa tuntea olonsa hyväksi, jos kukaan ei kohtaa eikä ota yhteisöön mukaan. Ennakkoluulot voivat olla suuri este puolin ja toisin kotoutumisen onnistumisessa.
Kapean näkemyksen avartamista
Sanonta “matkailu avartaa” ei mielestäni ole sellaisenaan todenperäinen. Jos matkustamme, mutta katsomme näkemäämme kohtaamatta, keskustelematta ja kuuntelematta riittävän laajasti matkakohteemme kulttuuria ja asukkaita, saatamme päätyä muodostamaan hyvin kapean näkemyksen kohdemaasta ja luulemaan kuvaa täydeksi ja todeksi.
Saatamme myös toistaa arvostamiemme henkilöiden mielipiteitä pysähtymättä todella arvioimaan niiden paikkansapitävyyttä. Muodostamme helposti stereotyyppisen kuvan vieraista henkilöistä, kansoista tai maista pintapuolisen tiedon ja pienen otannan varassa. Asioiden yleistäminen on aivojemme toimintamalli, jonka tarkoituksena on helpottaa nopeaa päätöksentekoa sitä tarvittavissa hengenvaarallisissa tilanteissa. Tämä yleistäminen on myös se luulemisen peruskivi, joka kasvattaa ennakkoasenteita ja ruokkii vääristynyttä kuvaa, jos se jää ainoaksi emmekä laajenna tietämystämme kohtaamastamme uudesta asiasta.
Ulkonäkö on ensimmäinen asia, joka kiinnittää huomiomme uusia ihmisiä kohdatessa, tahdommepa sitä tai emme. Suomalaisten ulkonäöstä pidetään yllä tiettyä stereotypiaa ja erilaisuus pistää helposti silmään. Pääkaupunkiseudulla asuu jo nyt paljon suomalaisia, jotka eivät mahdu tähän kapeaan oletusulkonäköön. Maahanmuuttajien määrän kasvaessa ulkonäön kirjo kasvaa entisestään. Toiseuttavan katseen kohteeksi joutuminen voi aiheuttaa vähemmistöstressiä. Se saattaa aikaansaada henkilöissä ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteita, aiheuttaa syrjäytymistä ja lisätä mielenterveyden ongelmia (Jaskari & Keski-Rahkonen; 2021).
Maahanmuuttajien lähtömaat ja taustahistoria ovat kullakin yksilöllisiä. Samoin jokainen meistä täällä jo aiemmin asuneista on mielipiteiltään ja ajatuksiltaan omanlainen. Meidän olisi aika laittaa ennakkoasenteemme ja luulomme syrjään, ja pyrkiä kohtaamaan jokainen kanssaihminen yksilötasolla ulkonäöstä, iästä, kielestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai poliittisesta vakaumuksesta välittämättä. Olla ihminen ihmiselle.
Kirjoittaja Anna-Maija Ohvo on 55-vuotias yhteisöpedagogi, joka on työskennellyt ohjaajana eri-ikäisten ihmisten parissa ja suorittaa nyt ensimmäisen vuoden geronomi-tutkinnon opintoja Metropolian ammattikorkeakoulussa.
Lähteet
Helsingin kaupunki (2019). Helsingin seudun vieraskielisen väestön ennuste 2018–2035. Helsingin kaupunki, kaupunginkanslia, kaupunkitutkimus ja -tilastot 2019.
Jaskari, Onni & Keski-Rahkonen, Anna (2021). Vähemmistöstressi uhkana seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen terveydelle. https://www.duodecimlehti.fi/duo16384, luettu 14.2.2022
Työ- ja elinkeinoministeriö (2022). Kotouttaminen.fi -osoitteessa. https://kotoutuminen.fi/laki-kotoutumisen-edistamisesta, luettu 14.2.2022
Kuva: Pixabay