Ikääntyvien oppimisesta ja itsenäisyydestä — havaintoja työharjoittelusta Jadessa
Työharjoittelussa työskentely ikääntyneiden kanssa JADE yhteisö ry:ssä tutustutti ja opetti minulle lisää vieraskielisten kotoutumistoimenpiteiden tavoitteista, ikääntyvien vieraskielisten osallisuuden edistämisestä ja palvelujärjestelmän kipukohdista kohderyhmän kohdalla Suomessa. Kuulin myös monien asiakkaiden kokemuksia Jaden järjestämään toimintaan osallistumisesta.
JADE yhteisö ry edistää Suomen muuttaneiden ikääntyvien asemaa ja osallisuutta yhteiskunnassa toteuttamalla ikäystävällistä sekä vertaisuuteen perustavaa ryhmätoimintaa. Toiminnan tarkoituksena on edistää vieraskielisten ikääntyvien kokonaisvaltaista hyvinvointia, osallisuutta ja toimijuutta.
Suomen kotoutumissuunnitelman tavoitteena on edistää maahan muuttaneiden kotoutumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja vahvistaa yhteiskunnan monikulttuurisuutta. Kotoutumissuunnitelma sisältää erilaisia toimenpiteitä, jotka auttavat maahan muuttaneita sopeutumaan uuteen ympäristöön, oppimaan suomen kieltä ja saavuttamaan tarvittavia taitoja työ- ja arkielämässä (Laki kotouttamisen edistämisestä 2010/1386).
Vanhuspalvelulaki velvoittaa, että kuntien vanhuspoliittisissa ohjelmissa ja kotouttamisohjelmissa huomioidaan myös iäkkäät vieraskieliset (Vanhuspalvelulaki 2012/980). Sosiaali- ja terveysministeriön uudella asiakas- ja potilasturvallisuusstrategialla ja toimeenpanosuunnitelmalla edistetään osallisuuden, turvallisuutta vahvistavien toimien ja turvallisuuskulttuurin johtamisen toteutumista Suomessa. Suomen perustuslaissa on mielestäni käsitelty tarpeeksi maahan muuttaneiden kotoutumisoikeuksia, mutta käytännössä kotoutumislaki tähtää vain työllisyyteen. Työ ei kuitenkaan ole ainoa tapa osallistua yhteiskunnan asioihin, eikä pelkkä työskentely voi estää ihmisten, etenkään iäkkäiden maahanmuuttajien syrjäytymistä ja tukea heidän mielenterveyttään. Kielen oppiminen, vertaistuki ja aktiviteetit ovat toimenpiteitä, joita voidaan myös käyttää ikääntyvien vieraskielisten osallisuuden kehittämiseen. Tärkeintä on se, että kaikkien toimenpiteiden tulisi olla yksilöllisiä ja mukautettuja kunkin yksilön tarpeisiin.
Iraj on 84-vuotias mies, joka osallistui keväällä 2023 ensimmäistä kertaa Jade yhteisö ry:n suomen kielen tunneille ja farsinkieliseen vertaisryhmään asuttuaan Suomessa noin kymmenen vuotta. Häntä ei ollut aiemmin ohjattu tällaisiin palveluihin. Iraj tutustui Jaden toimintaan tyttärensä kautta. Iraj kertoo, että kymmenen vuotta sitten hänellä oli enemmän kykyä oppia suomen kieltä sekä muita arkielämään liittyviä tietoja ja taitoja, koska hän oli nuorempi ja fyysisestikin paremmassa kunnossa oppimisen kannalta. Hän uskoo, että ihmisten ulkonäön ja iän perusteella ei voida mitata heidän oppimis- ja osallistumiskykyään, vaan ihmisluonto on sellainen, että sillä on aina halu ja kyky oppia, vaikka hitaallakin tahdilla.
Irajin mukaan monilla vieraskielisillä iäkkäillä, mukaan lukien hänellä itsellään, ei ole ollut mahdollisuutta opiskella korkealla tasolla kotimaassaan tai osallistua maansa sosiaalisiin asioihin, koska heidän maansa järjestelmä oli sellainen, että erityisesti miehet olivat vastuussa perheidensä toimeentulosta, ja tästä näkökulmasta he ovat automaattisesti olleet poissa muista yhteiskunnan toiminnoista. Suomen sosiaalipalvelujärjestelmässä ja -laissa ihmisten osallistuminen on suunniteltu hyvin, mutta ongelmana on palveluiden tuntemus, Iraj sanoo. Hän kaipaakin viranomaisilta tietoa tarjolla olevista palveluista.
Olen havainnoinut Irajin käyttäytymistä erilaisissa Jaden toiminnoissa, kuten suomen kielen kerhossa ja omakielisessä vertaisryhmässä. Hän kulkee julkisilla liikennevälineillä Vantaalta Jadeen, Helsingin Töölöön. Hän osallistuu aktiivisesti omakielisen vertaisryhmän toimintaan ja ottaa osaa myös Jaden järjestämille retkille. Mielestäni ikääntyvien väestöryhmän erityiset tarpeet tulisi huomioida ja osoittaa heille tarvittaviin palveluihin riittävästi varoja ja resursseja. Vieraskielisten Ikääntyneiden määrä on kasvanut tilastojen mukaan huomattavasti ja samassa suhteessa myös palvelujen tarve kasvaa. Heidän osallisuutensa kehittäminen Suomessa on tärkeä tavoite, jotta he voivat integroitua, tuntea olonsa tervetulleiksi ja osallistua yhteiskuntaan. Järjestöjen tekemällä työllä on tässä tärkeä osa.
Ikäihmisten tulisi saada tasavertaiset oikeudet kielen oppimiseen sekä yhteiskunnassa tarvittavien muiden tietojen ja taitojen hankkimiseen. Huomioitta jättäminen merkitsee ikääntyville yhtä suurempaa syrjäytymisen riskiä, sillä heidän taitonsa oppia uutta kieltä on hidasta ja sosiaalisia kontakteja on vähän. (Voutilainen, 2003). Suomen kielen oppiminen on avainasemassa osallisuuden edistämisessä. Siksi on tärkeää tarjota kielen oppimisen tukipalveluja. Ikääntyvien vieraskielisten tulisi olla tietoisia siitä, mitä palveluita on saatavilla ja kuinka niitä voi käyttää (esimerkiksi terveys-, asumis- ja sosiaalipalveluita). Omakielinen opastus auttaa saamaan riittävästi tietoa tarjolla olevista palveluista.
Ikääntyvien vieraskielisten aktiivinen osallistuminen yhteisöön voi auttaa heitä tuntemaan olevansa osa yhteiskuntaa. Tämä voi sisältää yhteisöllistä toimintaa, vapaaehtoistyön tekemistä ja harrastuksiin osallistumista. Ikääntyvien vieraskielisten syrjintä on edelleen ongelma Suomessa. Syrjinnän torjuminen on tärkeää osallisuuden edistämiseksi. Tämä voi sisältää koulutusta syrjinnän tunnistamiseksi ja syrjinnän ilmoittamismahdollisuuksien parantamista.
Ikääntyvien maahan muuttaneiden kulttuuritausta ja uskomukset voivat poiketa merkittävästi suomalaisesta kulttuurista. Kulttuurien välisen ymmärryksen edistäminen voi auttaa suomalaisia ymmärtämään paremmin näitä eroja ja parantamaan vuorovaikutusta ikääntyvien vieraskielisten kanssa. Tuttu pohdinta: Lisää resursseja tarvitaan!
Lopuksi haluan kutsua kaikki ikääntyvien kanssa työskentelevät palveluvirkailijat ja päättäjät, niin maahan muuttaneet kuin suomalaisetkin keskustelemaan niiden kanssa, joilla ei ole kykyä löytää sopivia palveluita, siitä, kuinka osallistua palveluihin ja ilmaista mielipiteensä. Ikääntyvät ovat uskomattoman motivoituneita oppimaan uusia asioita, auttavat toisiaan tarvittaessa ja omaavat paljon elämänkokemusta. He kaipaavat ihmisinä vain rakkautta, huomiota ja hyväksyntää. Meillä kaikilla on yksi yhteinen piirre kaikista eroistamme huolimatta ja se on luonnollinen ikääntyminen.
Kiitos kun luit blogitekstini!
Maryam Fathollahi
Sosionomiopiskelija