Ihmisiä tarinoiden takana

Ei ole sama asia, millainen tarina meille on muodostunut jostakin kansasta tai sen kulttuurista. Tarina voi olla yksipuolinen ja vääristää meidän mielikuvamme kokonaan. Nigerialainen kirjailija Chimamanda Ngozi Adichie kertoo puheessaan yhden tarinan vaarasta (The Danger of a Single Story). Chimamanda korostaa, kuinka tärkeää on, että meillä on yhden tarinan sijaan monta tarinaa. Jos Afrikasta ajatellaan vaan kurjuutta, köyhyyttä tai nälänhätää jää näkemättä upea maanosa täynnä tarinoita, musiikkia, kulttuuria, työtä, taidetta ja elämää.  

Yhdellä väärässä paikassa kerrotulla tarinalla voi olla ilman muuta vaaransa, emme näe metsää puilta. Tarina lähtee leviämään ja muuttuu ainoaksi totuudeksi. Näin kävi esimerkiksi koronarokotteista kertovien tiedotteiden kanssa, kun monella sivustolla vaihtoehtoisen median tietoa levitettiin ainoana totuutena.  

Amina Mohamed kertoo somalialaistaustaisten nuorten kärsivän rasistisista ennakkoluuloista ja elävän erilaisessa maailmassa, kuin heidän vanhempansa, joilla on yleensä vahvempi yhteys kotimaahan ja sen kulttuuriin. Moni nuorista ei ole ikinä käynyt vanhempiensa kotimaassa, koska Somalian olot ovat olleet pitkään epävakaat (Salonen 2020). Rasistinen puhe kumpuaa usein ennakkoluuloista ja yksipuolisesta tiedosta tai olettamuksesta jotain tiettyä kansaa tai sen kulttuuria kohtaan. On myös ollut hieno huomata, kuinka näistä ennakkoluuloista on mahdollista päästä eroon, jos ihmiset tutustuvat toisiinsa vaikkapa yhteisissä harrastusryhmissä.

Maahanmuuttajataustaiset vanhukset

Tilastokeskuksen tietokannan mukaan yli 55 -vuotiaiden vieraskielisten määrä Suomessa oli vuoden 2020 lopussa noin 55 000. Pääkaupunkiseudulla heistä asuu yli puolet. Tämän ikäryhmän määrä kasvaa vuodessa noin 4000 henkilöllä. Vieraskielisiä 50–54 -vuotiaita oli 2020 vuoden lopussa noin 26 000 henkeä (Tilastokeskus 2022).

Ikääntyvistä vieraskielisistä osa käy töissä ja osaa suomen kielen. He pystyvät useimmiten käyttämään palveluita ilman suurempia ongelmia. Joukossa on kuitenkin myös niitä ihmisiä, joiden suomen kielen taito on syystä tai toisesta heikompi. Osalta puuttuu myös luku- ja kirjoitustaito, jos he eivät ole saaneet käydä lapsuudessaan koulua. Ilman suomen kielen taitoa ei voi soittaa minnekään kysyäkseen neuvoja (Laiho 2018). Tällöin asioiden hoitaminen ilman tulkkia on vaikeaa. Tulkkipalvelun käyttö ei aina kuitenkaan ole aivan mutkatonta. Välillä tulkki ja tulkattava eivät ymmärrä toisiaan erilaisten murteiden vuoksi. Eikä tulkkeja kaikille kielille ole helposti saatavilla, jolloin on käytetty perheenjäseniä tulkkeina, vaikka tätä tulisi kaikin keinoin välttää. Jokaisella on oikeus käsitellä asioitaan yksityisesti niin halutessaan.

Läheisolettama vahvana Suomessa

Suomessa oletetaan maahanmuuttajataustaisten hoitavan perheen vanhukset itse ja elävän hyvin yhteisöllisesti (Laiho 2018). Näin ei kuitenkaan aina ole. On perheitä, joissa työt ja perhe vievät nuorempien ajan. On myös yksin asuvia vanhuksia tai vanhuksia, joiden perhe asuu kauempana tai omainen on sairastunut tai menehtynyt. Ei siis pidä olettaa, että maahanmuuttajataustaiset aina eläisivät yhteisöllisesti eivätkä tarvitsisi ikääntyessään yhteiskunnan apua. Palvelujen tarve on ikääntyvillä pitkälti samanlainen kielestä ja kulttuuritaustasta riippumatta. Ikääntyvä henkilö tarvitsee usein jossain vaiheessa elämäänsä enemmän terveys- ja sosiaalipalveluita. Miten raskaita palveluita tarvitaan, riippuu tietenkin yksilön toimintakyvystä, elämäntilanteesta ja muista taustalla vaikuttavista tekijöistä.

Palveluiden tulee olla kaikkien saatavilla taustasta, sukupuolesta, kielitaidosta, iästä, seksuaalisesta suuntautumisesta, vammoista, rajoitteista, uskonnosta tai muista ominaisuuksista riippumatta. Palveluiden suunnittelussa tulee rohkeasti hyödyntää eritaustaisten ihmisten kokemuksia ja tarinoita. Heidät on mahdollista ottaa mukaan suunnittelemaan palveluita ja mielekästä toimintaa, jos asiaan paneudutaan hyvissä ajoin. Ammattilaiset tarvitsevat ehdottomasti lisää tietoa ja koulutusta, jotta työskentely moninaisen asiakaskunnan kanssa on osaavaa ja asiallista kaikissa tilanteissa. Jokainen ihminen ansaitsee saada kertoa itsestään enemmän kuin yhden tarinan.

 

Kirjoittajana Minna Niemi, geronomiopiskelija, Metropolia Ammattikorkeakoulu

 

Lähteet:

Chimamanda, Ngozi Adichie. TED talk -video: The Danger of a Single Story (2009). https://www.youtube.com/watch?v=D9Ihs241zeg. Viitattu 15.2.2022. 

Laiho, Marianna 2018. Kielimuuri vaikeuttaa vanhuutta. Julkaistu 21.12.2018. Maailman kuvalehti. https://www.maailmankuvalehti.fi/2019/pitkat/kielimuuri-vaikeuttaa-vanhuutta/Viitattu 15.2.2022 

Salonen, Aino 2020. Amina Mohamed kasvoi ilman oman näköisiä esikuvia – ”Minun täytyi todistaa osaavani kymmenen kertaa kovemmin”. Duunitori. Julkaistu 17.6.2020 ja 17.3.2021. https://duunitori.fi/tyoelama/suomi-rasismi, Viitattu 15.2.2022

Tilastokeskus (2022). Kototietokanta: https://kototietokanta.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/Kototietokanta/, viitattu 31.3.2022

Kuva: Pexels.com